Harrastustoimintaa varten rakennettiin v. 1945 ns. toimitalo. Lisäksi yhtiö pyrki järjestämään muita tarpeellisia palveluja työntekijöilleen tarjoamalla omistamiaan asuntoja ammatinharjoittajien käyttöön. Yhtiöllä oli Zeidlerin mukaan suunnitteilla paljon muitakin sosiaalisia etuja työntekijöilleen, mm. hautauspalvelu. Näitä ei kuitenkaan ehditty enää toteuttaa.

Yhteydet Saksaan. Mätäsvaaran kaivoksessa työskennelleiden tiedossa oli yleisesti, että tuotettu molybdeenihohde menee suurimmaksi osaksi Saksaan. Lisäksi tiedettiin, että kyseessä oli tärkeä sotateollisuuden tarvitsema mineraali. Saksalaisten ajoittaisia käyntejä kaivoksella ei juuri kummasteltu, tosin niistä ei työntekijöille ilmoitettu, kaikki eivät tienneet saksalaisten kaivoksella käyneenkään. Käyntejä nimitettiin tarkastusmatkoiksi, koska "saksalaiset tarkastivat joka nurkan". Vieraat tulivat useimmiten junalla Kuopion kautta, koska yhteydet sinne olivat paremmat kuin Joensuuhun. Lähes joka kerta he saivat päivässä asiansa toimitettua. Vuoksenniska-yhtiön entinen autonkuljettaja muistelee olleensa siviiliasuisia saksalaisia vastassa Kuopion asemalla ja joka kerta löytyivät oikeat miehet vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan. Tulkille ei ollut autossa tilaa.

Virallista tietoa Mätäsvaaran kaivoksen saksalaisesta rahoittajasta ei ole löytynyt. Selvitystä asiaan on saatu jonkin verran Ovako Oy:n Mätäsvaara-arkistosta, josta löytyi kirjeenvaihto, joka oli käyty saksalaisen metallurgian alan yhtiön ja Vuoksenniska-yhtiön pääkonttorin sekä Mätäsvaaran kaivoksen välillä. Kirjeenvaihtoa oli tallessa vain vajaan viiden kuukauden ajalta 13.1.- 8.6.1942. Kirjeiden sisältö ja sävy viittaavat siihen, että Vuoksenniska Oy on tilivelvollinen saksalaiselle yhtiölle tuotantonsa määristä, laadusta ja tuotantokustannuksista. Vuoksenniska-yhtiö selvittää kuukausittain louhitun raakamalmin määrän ja molybdeenihohdepitoisuuden, rikasteen määrän ja pitoisuuden sekä usein myös työntekijöiden kokonaismäärän, kaivosporaajien määrän ja kaivoksessa työskentelevien määrän. Saksalaisyhtiö on tarkka tuotantokustannusten noususta ja pyytää niissä tapauksissa selitystä sellaisella äänenpainolla kuin vain rahoittaja voi. Esimerkiksi kun malmi köyhtyi tasolla 60, tuotantoluvut laskivat eikä työvoimapulasta johtuen voitu avata tasoa 100, joutui Vuoksenniska-yhtiö. esittämään todella perusteellisen selityksen, josta saa sen käsityksen, että yhtiö oli ahtaalla. Oli kevät ja monien maataloustöiden aika, samalle kuukaudelle osui useita lakisääteisiä vapaapäiviä jne. Useissa kirjeissään Saksaan Vuoksenniska-yhtiö valitti työvoimapulaa Mätäsvaaran kaivoksessa. Sen takia viivästyivät monet ratkaisevan tärkeät työt, kuten kaikki tutkimustoiminta, tason 100 avaus, rikastamo kävi vajaalla teholla jne.

Saksan lähetystön kautta oli Vuoksenniskan pääkonttoriin tiettävästi tullut viimein tieto, että Mätäsvaaran työvoimapulaa lievittämään voitaisiin saada ukrainalaisia kaivostyöntekijöitä. Ennen tätä oli tuloksetta yritetty hankkia työvoimaa ainakin Norjasta ja Ruotsista. Kirjeistä saa sen kuvan, että ukrainalaiset tultaisiin toimittamaan Saksasta lähetystön kautta Suomeen ja Mätäsvaaraan. Kysymys oli kolmestakymmenestä miehestä, joita aluksi mainittiin sotavangeiksi kunnes ilmoitettiin, että kysymys olikin siviilityöntekijöistä. Kun ukrainalaisten saapuminen Mätäsvaaraan alkoi näyttää todennäköiseltä, tiedusteli Vuoksenniska-yhtiö mahdollisuuksia saada heidän ylläpitonsa järjestymään Saksan Luftwaffen kautta. Tuolloin oli Mätäsvaarassa tiedossa, että Luftwaffen lentokenttätyömaalla

Lieksassa oli varaa maksaa huomattavasti korkeampia palkkoja kuin Mätäsvaaran kaivoksessa myös paikallisille ammattitaidottomille työntekijöille. Tästä johtuen eivät nuoret miehet enää välittäneet tulla työhön Mätäsvaaraan. Tämä palkkaero heikensi jo ennestään huonoa työvoimatilannetta. Myös kaivokseen jääneiden keskuudessa asia aiheutti tyytymättömyyttä. Tilanteen myöhemmästä kehityksestä ei ole tietoja käytettävissä. Mainitun kirjeenvaihdon jälkeen jää avoimeksi kysymys toimitettiinko Saksasta Mätäsvaaran kaivokseen työvoimaa Länsi-Venäjältä näin epävirallista tietä. Mainittakoon, että jotkut haastatellut muistelevat juuri nuorten ystävällisten vankien olleen kotoisin Ukrainasta ja Valko-Venäjältä.

Taistelua loppua vastaan. Vaikka valtiovallan tukitoimet Mätäsvaaran kaivostoiminnan ylläpitämiseksi ovat olleet merkittäviä, niistä on löytynyt vain viitteellisiä tietoja Ovako Oy:n Mätäsvaara-arkistosta. Eduskunnan hyväksymistä valtiovallan tukitoimista on tiedot eduskunnan arkistossa, mutta ellei ole tiedossa tarkkoja ajankohtia päätösten tekemisestä, ei tästa valtavasta arkistosta kannata pienellä ajalla lähteä etsimäänkään. Jatkosodan alkupuolella, todennäköisesti v. 1942 kerrotaan Mätäsvaaran kaivoksella käyneen ministereitä. Mukana muisteltiin olleen ainakin Tannerin ja Kivimäen. Vierailun syyksi tiedettiin yhtiön rahapula ja valtiovallan avun pyytäminen. Omistajan edustajana oli vuorineuvos Berndt Grönblom. Käydyistä keskusteluista ei ole tarkempaa tietoa, vain epävirallisemmasta puolesta on jäänyt muistitietoa. Rahaa tiettävästi kuitenkin saatiin. Toisen kerran kun Mätäsvaaran kaivos tarvitsi tukea, paikalle oli kutsuttu tiettävästi valtiovarainvaliokunta loka - marraskuussa v. 1945. Vienti Saksaan oli tuolloin loppunut kokonaan ja molybdeenin maailmanmarkkinahinta oli romahtanut ulkomaankaupan elvyttyä 25 Ruotsin kruunusta 5:een jopa 4:ään Ruotsin kruunuun. Tänä aikana molybdeeniä vietiin Ruotsiin. Valiokunnalle ilmoitettiin yhtiön kuukausitappioiden nousevan miljooniin silloisiin markkoihin kuukaudessa.
 
Selostuksessa kansanedustajille todetaan edelleen: "Olemme kuitenkin yrittäneet ylläpitää toimintaa siinä toivossa, että muodossa tai toisessa saisimme valuuttatasoituksen. On nimittäin erittäin arveluttavaa keskeyttää toiminta, koska tällaisessa laitoksessa ei ilman muuta voida sulkea portteja ja jälleen ilman muuta aloittaa toiminta kun ajankohta on otollinen. Tässä suhteessa esim. kaivoksen tyhjänäpito vedestä on välttämätön. Kaiken tämän lisäksi tulee kohdaltamme se tosiseikka., ettei kiihdytetty tuotanto ja työvoiman puute sodan aikana ei ole jättänyt meille mahdollisuutta tutkia esiintymää niin, että varmuudella tietäisimme, mitä ja minkä pitoista malmia meillä on jäljellä. On näinollen erittäin kyseenalaista, uskaltaisiko kukaan uudestaan aloittaa kaivoksen toimintaa jos maanalaiset rakennelmat ovat tuhoutuneet ja kaivos täyttynyt vedellä pitkäaikaisen seisahduksen jälkeen. Kustannuksemme ovat tämän vuoden aikana huomattavasti nousseet johtuen suurimmaksi osaksi palkkojen noususta ja tämän kautta on luonnollisesti tappiomme määräkin noussut.

Yhtiö ei tästä syystä voi pitää toimintaa yllä, ellei valtion tukea muodossa tai toisessa anneta. Elleivät nyt käynnissä olevat neuvottelut johda positiiviseen tulokseen, on kaivoksen lähitulevaisuudessa lopetettava toimintansa. Yksinomaan valtion tuki ei kuitenkaan voi johtaa tulokselliseen tuotantoon vaan nykyinen palkkapolitiikka olisi tarkistettava ja luotava mahdollisuudet joustavammalle palkkasysteemille. Koska tuntipalkat ovat kiinteästi määrätyt niin korkeiksi ja tosin periaatteellisesti oikea kaivoslisä nostaa tätä tuntipalkkaa, on työntekijöiden harrastus urakkatöihin huomattavasti laskenut ja oli se jo aikaisemminkin huomattavasti huonompi kuin vastaavissa ruotsalaisissa ja norjalaisissa kaivoksissa. Toinen vaikea ongelma on kurittomuus töihin tuloon nähden. Kaivostyö on suuressa määrin ketjutyötä, jossa työntekijät ovat riippuvaisia toinen toisistaan. Tällä ei tarkoiteta sitä, että kaikki työntekijät laiskottelisivat ja pitäisivät rokulia, mutta tässä elämässähän on asianlaita niin, että hyvät saavat kärsiä huonojen takia. En myöskään epäile, ettemmekö vähitellen saisi asioita oikealle tolalleen työskennellessämme yhteisymmärryksessä valistuneiden työläistemme kanssa".

Kansanedustajien vierailuun liittyi myös keskustelutilaisuus eri osastojen luottamusmiesten kanssa. Kaksi mukana ollutta luottamusmiestä oli haastateltujenkin joukossa. Toinen muistelee pöytäkumppaninaan olleen Johannes Virolaisen ja toinen vuorineuvos Eero Mäkisen. Keskustelut koskivat työasioita. Tilaisuudesta ei oltu ilmoitettu mitenkään etukäteen, joten luottamusmiehet eivät olleet osanneet varautua palaveriin. Vierailun merkitys selvisi kuitenkin paikalla olleille. Keskustelut liittyivät työhön ja palkkaukseen sekä kaivoksen toimintaan. Kaivoksen johdon esittämät käsitykset koko valtakunnassa tapahtuneesta palkkakehityksestä ja työtahdista eivät sopineet kovin hyvin ajan henkeen. Tuskin kaivoksen kannattavuutta olisi ratkaisevasti voitu parantaa palkkajärjestelmän muutoksella. Vierailun tuloksena saatiin kuitenkin jatkoaikaa tiettävästi vuoden 1946 alusta kaivostoiminnan loppuun asti.

Kaivoksen lopettamista edelsi uusi vetoaminen valtiovaltaan, mutta heikolla tuloksella. Ainoa tiedossa oleva sanomalehtiuutinen asiasta oli Kansan Voimassa 27.6.1947: "Mätäsvaaran kaivostoiminta on vuoden 1946 alusta 1ähtien toiminut sen tuen varassa minkä valtiovarainministeriö on kaivokselle myöntänyt. Valtiovarainministeriö ei kauppa- ja teollisuusministeriön lausunnon perusteella ole suostunut myöntämään Oy Vuoksenniska Ab:lle sen anomaa kolmen kuukauden takuuaikaa, minkä takia kaivoksen toiminta on lopetettava. Louhinta on jo lopetettu ja viikon tai parin päästä lopetetaan myös malmin talteenotto." Kerrotaan, että vielä tämänkin jälkeen Vuoksenniska-yhtiö toivoi, että työntekijät olisivat ryhtyneet ajamaan kaivostoiminnan jatkamista.